Tie Rasalaan

Ote Pentti Termosen muistelmista.

Palataankin sinne Lintulan tielle paikkaan josta erkani tie Rasalaan. Tiehän erkani Lintulasta tullessa vasemmalle. Noin puolen kilometrin mittaisen tasaisen, aluksi vasemmalle, sitten oikealle kaartuvan tien laidassa sijaitsi Maria Kuortin mökki, jossa hän komeiden poikiensa kanssa asui leskenä. Tie jatkui Ruunusuon länsilaitaa kaartaen Rasalan suuntaan. Vasemmalla oli metsässä puutavaralaani, jossa keväisin vuolimme propsia (paperipuita).

Laanin sivussa asui muuan maan hiljaisista. Uupumaton uurastaja maakorsussaan. Hänet tunnettiin nimellä Juni. Lienee ollut sukuaan Kiuru. Ojien kaivaja, riihien puija ja hirsisaunojen salvoja - melkein kuuro ja sokea mies. Hänen korsultaan pienen matkan päässä oikealla oli Tuomas Kiurun pieni mökki ja suuri lapsikatras. Tämä "Simo-Tommi" oli kivityömies.

Omat Hoviniittymme ulottuivat lähelle tätä mökkiä. Tommin mökiltä alkoivat Rasalan harjanteen pelto- ja niittyalueet. Parinsadan metrin päässä oli Benjamin Rämön talo. Benjam oli maallikko asianajaja, poika Jalmari hoiti maatilaa. Heiltä tie kaartoi oikealle ja alkoi nousta. Tien varrella oli toinen Rämöjen keskeneräinen talo samalla puolen tietä. Tie nousi suoraan harjanteelle, jossa oli Kivimäen talo oikealla. Kivimäeltä n. 300 metriä eteenpäin oli kylän korkein kohta. Koko tien matkalla oli sen laidoilla pähkinäpuita.

Siitä, vähän ennen Maria Mutan suurta taloa, erkani tilustie vasemmalla. Viivasuorana, maastorinteitä myötäillen se laskeutui kilometrin päässä olevaan metsään saakka, lähelle Veteläsuota. Muttalasta parin kivenheiton päässä, kylätien oikealla puolella oli Tahvola, Juhana Seppäsen ja viimeksi vävy Aleksander Töllisen suuri rakennuskompleksi. Juhana oli äitini serkku ja siten talon väki nivoutui meillekin sukulaissuhteeseen Alhasten kautta. Tahvo Seppänen tuli kotivävyksi Alhaselle aikanaan ja rakensi tahvolan niin paksuista äitini kotimetsän hirsistä, etten ennen enkä jälkeen niiden seinien ole paksumpia nähnyt. Hirsien tummuttua vävy Töllinen veistätti ne talon sisätiloista puhtaiksi, jolloin komeat punertavat honkahirret "tapetoivat" seinät näyttäviksi.

Tölliseltä noin 30 metriä eteenpäin, samalla puolen tietä olikin jo Rasalan mummolani, Helena Alhasen isohko talo, äitini koti. Talojen välistä lähti tilustie ja sen jatkeena polku Karvalaan. Mummolan talo oli noin 20 metriä sivussa kylätiestä ja etelärinteessä niin, että  tie oli katonharjan tasolla pohjoisen puolella. Suojainen paikka kylmiltä pohjoistuiskuilta. Alhaset joituivat lähtemään talosta ja taloa asusti viimeksi ns. Puolan pappi Adolf Carling. Hän rakennutti tien toiselle puolelle mäen päälle uuden asuintalon. Ei siihen kirkkoa tullut, vaikka hän aikanaan sanoi: "Tuohon minä vielä kirkon teen." Uusi talo oli kuitenkin paikalla, jossa perimätiedon mukaan poltettiin vainovalkeita vihollisen tunkeutuessa sota- ja ryöstöretkille Karjalan kannakselle.

Helena Alhanen lapsineen. Vasemmalta lukien Maria, Ida, Helena, Helena ja Johannes.

Alhaselta kyläharju alkoi laskeutua ja sen mukana harjua mukaillut kylätie. Alhasen vasemmalla puolella olevaa niittyä sanottiin Ruokinnoksi. Siellä oli aikoinaan äitini kotitilastaan saama pelto-osuus aivan seuraavan tilan, Holttälän, rajalla. Alhasen ja Hölttälän (sukulaistalo myös) väliä oli noin parisataa metriä. Hölttälä oli vasemmalla ja hiukan kylätiestä sivussa. Viimeksi siinä asuivat Loviisa ja Juho Höltän lapset. Tie alkoi laskea talon kohdalla jyrkästi pienin kaartein alas Rasalanojan sillalle. Siitä pienen nousun jälkeen tie kaartoi oikealle, vasemmalle jäävän Vahalammen ohi, kohti Karvalan kylän kaakkoiskulmaa. Rasalanojasta noin sadan metrin päässä oikealla asui Esa Hölttä, mutta viimeksi sitä pikkutilaa viljelivät Soposet. Läheltä Soposen taloa erkani kärrytie läheiselle Vahalammelle.

Soposen peltojen jälkeen tie suuntautui pienin nousuin sekä laskuin kuusimetsän halki lähes suorana seuraten Vahalammensuon reunaa. Laidunhakamme takaosan kohdalla se haarautui. Toinen johti suoraan kansakoulun kohdalle Karvala-Vahakylä tielle ja toinen seurasi suon kaarta jyrkästi vasemmalle ja edelleen samalle Vanhankyläntielle, parinsadan metrin päähän edellisen liittymästä. Rasalan kylä kuului maarekisterissä Joutselän kylään.

Näin on pitkästyttävän luettelomaisesti päästä päätökseen asukkaiden sijoittuminen kyseessä oleviin kyläpahasiin. Kyläpahasiin, jotka meille siellä syntyneille ja kasvaneille ovat olleet kotiemme tyyssijoja ja ikimuistoisia kasvu- ja elinympäristöjä.